Haittoja vähentävässä päihdetyössä törmää aika ajoin kysymykseen miksi ette kuntouta ihmisiä. Kysymykseen voisi vastata kysymyksellä mitä kuntoutumisella tarkoitetaan. Jos se ymmärretään raitistumisen tavoitteluna, on kuntoutumisen määritelmä melko suppea.
Haittoja vähentävä päihdetyö on kuin ensiapuketjun ensimmäinen osa pitkässä ketjussa, jossa on useita vaiheita. Ensiapuketjun alkupäässä ihminen on saatava pysymään hengissä, jotta häntä voidaan hoitaa. Kuollutta on nimittäin vaikea kuntouttaa. Päihderiippuvuus johtaa pahimmillaan kuolemaan. Viime vuonna huumeiden yliannostuksiin kuoli 253 ihmistä. Jos tarkasteltaisiin miten monessa kuolemassa huumeet ovat olleet myötävaikuttamassa, olisi luku paljon isompi.
Päihderiippuvuus-sairauden yksi oire on motivaation puute pitää itsestään huolta. Kun sairaus etenee tarpeeksi pitkälle, häviää ihmiseltä itsetunto ja yhteys omaan potentiaaliin. Elämäntilanteet ovat usein kaoottisia. Kriisitilanteesta toiseen elämisessä ihmiseltä puuttuu ponnahduslauta ja voima kiskoa itsensä irti riippuvuuden kierteestä. Sellaisia asioita ei edes yritetä tavoitella, mihin ei uskota. Elämänhallinta valuu maahan sormien välistä. Kun lisäämme riippuvuussairauden oireisiin stigman (eli häpeäleiman), on soppa niin sanotusti valmis. Eriarvioisuuden kokemukset ja hyödyttömän kansalaisen leima aiheuttaa pahoinvointia ja rikkoo mieltä.
Tällaisissa tilanteissa ensimmäisenä kuntoutusaskeleena ei ole raitistuminen. Se tavoite on tuhansien kilometrien päässä. Täytyy aloittaa lähempää. Ensimmäisenä pidetään ihminen hengissä – vahvistetaan elämänhallintaa, torjutaan haittoja ja syöksykierteitä, neuvotaan käyttämään huumeita siten, että ne aiheuttaisivat mm. mahdollisimman vähän tulehduksia, kohdataan, arvostetaan, luodaan pohjaa itsetunnon uudestisyntymiselle, itsestä välittämiselle ja sitä kautta motivaation synnylle pitää itsestä parempaa huolta.
Huumeiden käyttö on kriminalisoitua, joten kun ihminen tunnustaa käyttäneensä huumeita, hän tunnustaa tehneensä rikoksen, josta voidaan tuomita. Tämä tekee vuorovaikutussuhteen muodostumisesta entistäkin vaikeampaa. Täytyy luoda luottamuksellinen suhde ja täytyy olla ihmisen luottamuksen arvoinen. Tämä prosessi tarvitsee aikaa.
Kun asioita katsoo päihdetyön ensiapuketjun alkupäästä, on vaikea pitää raitistumista ainoana kuntoutusmuotona, itseisarvona. Tietenkin on upeaa, jos joku sinne asti pääsee. Mutta sitä ennen täytyy huolehtia siitä, että pysytään elossa ja elämä riippuvuuden kanssa olisi ihmisarvoista.
Comments